Päätinpä Krugista lopullisesti järkeni menettäneenä investoida kunnon punkkuihinkin ja varasin kaksi. Toimitus ensi kuussa, jos sattuu arpaonni kohdalle. Veikkaan että kahta pulloa ei tule ainakaan.

Espanjalainen viiniraamattu Guía Peñin antaa 96/100p (=klassikko), ainoana parempana epsanjoolina siis Pingus, joka maksaa aivan sairaasti; esimerkiksi 2003:a sais inttervepistä ehkä 700-800e hintaan (1855.com)…

Oli tuossa pikkuinen opiskelijaporukan laivaristeily Silja Europalla lauantaista sunnuntaihin. Kun menin lauantaina (yllättävän hyvän) buffet’n jälkeen tax freehin katselemaan viinihyllyjä, tässä vaiheessa vielä hyvin lievästi humaltuneena, näin ylähyllyllä ’98 Domppien seassa yhden Krug ’95:sen. Se näytti niin kauniilta.

“Mietin” asiaa kolme minuuttia, toisin sanoen yritin keksiä yhdenkin hyvän syyn ostaa Krug. Ei tullut muuta mieleen kuin että sen täytyy olla taivaallisen hyvää, kerran olen nimittäin Grande Cuvéetä maistanut ja se ainakin oli. Sen jälkeen yritin kolmen minuutin ajan saada tyttöystäväni sanomaan minulle, että “oletko täysin hullu?!?”

Sitä lausetta ei koskaan tullut ja nyt joudun odottamaan kymmenen vuotta, että pääsen maistamaan hulluuteni hedelmiä.

150e @ Tallink Silja (voi *****!)

Wine Spectator: 98/100 pistettä
“A very youthful ’95. Delicate. Intense aromas of ginger, citrus, candied berry and multigrain bread turn to honey, roasted almonds and graphite on the palate. It’s all underscored by a precise structure and creamy texture. Its structure keeps it persistent through the long finish. A picture of precision and intensity. Drink now through 2025. 1,700 cases imported.”

Ensimmäinen pullo maistui pienessä sivumyötäisessä lähestulkoon juotavalta, toista kun kokeili niin hiivahan se sieltä paistoi läpi. Noh, voipahan sanoa kokeilleensa kinkkiviiniäkin.

Itse asiassa viini on erinomaisen nautittava kokonaisuus. Kivaa hedelmää, joka on pakattu helposti lähestyttävään pakkaukseen. Viini näyttää lasissa melkeinpä mummon sekamehulta; värin intensiivisyys on nolla, niin kuin pinot noirilla tuntuu monesti olevan tapana. Tämä sopii asiaan kuitenkin mainiosti, sillä siitä tietää, ettei edessä ole mikään iso viini. Kaikin puolin keskitäyteläinen viini on todella tyypillinen alkuperälleen, niin pitkälti kuin minä ei-niin-laajalla kokemuksellani pystyn sanomaan. Pinot on parhaimmillaan juuri tällä maailmankulmalla, ja viinissä maistuu terroir - toisin sanoen laatu.

Tummia ja punaisia marjoja runsaasti sekä tuoksussa että maussa.

Jos pitäisi tällä hetkellä valita yksi erinomaisen hyvä, helposti lähestyttävä lipittelypunaviini, joka ei siis vaadi ruokaa kaveriksi, se olisi tämä.

24.90e / 229 Skr @ Tallink Silja (Europa)

Hedelmäinen, aavistuksen mineraalinen tuoksu ja maku. Melko pehmeät hapot, mutta ei häiritsevästi.

14.99e @ Alko

ABC? Tietenkin ‘Anything but chardonnay‘.

Sitten aloin miettiä asiaa ja totesin, että en ollut koskaan juonut laadukasta chardonnaysta tehtyä viiniä, pois lukien samppanja. Samalla havaitsin myös, etten ole koskaan maistanut chablista ja sehän ei käy laatuun. Niinpä päätin, että nyt annetaan chardonnaylle kunnon mahdollisuus ja hain Alkosta premier cru chablista. Se oli todella hyvää.

Sittemmin olen hylännyt vanhan ABC-arvomaailmani ja todennut, että kunhan en osta Casillero del Diablon ja vastaavien ylitammitettuja chardonnayta, kaikki hyvin. Eli ei liikaa tammea – alles gut.

Paul Pernot’n Côte d’Or’lta tuleva burgundilainen tarjoaa chardonnayta voimakkaalla tammella varustettuna. Mutta mutta: Mitä ihmettä tämä nyt tarkoittaa? Tämähän on erinomaisen hyvää! Hyvä, voimakas tammi? Ilmeisesti joudun taas muokkaamaan ajatuksiani tästä valkoisten rypäleiden kuninkaasta, niin kuin monet viinilehdet ja kirjat chardonnayta luonnehtivat. Uusi sääntö kuulukoon: halpoihin chardonnayhin älköön koskeko kukaan muuten kuin painavien kehujen tai muiden raskauttavien asianhaarojen vallitessa.

Vielä muutama sana viinistä. Todella tumman-, mutta kuitenkin kullankeltainen. Ei vielä oranssi, mutta siis todella tumman värinen. Sana nektari tulee jostakin syystä mieleen. Tuoksussa ja maussa korostuu tammi, mutta jotenkin tammi on täysin erilaista kuin mihin olen aikaisemmin tottunut. Ehkä tätä pitäisi sitten kutsua laadukkaaksi tammeksi? Tuoksussa lisäksi omenaa ja vaniljaa, sekä mineraaleja ja hiukan kukkaketoa. Täyteläinen ja hapokas, napakka maku, joka säilyy suussa pitkään, tarjoten vielä lisää mineraalisia aromeja.

Kaiken kaikkiaan viinistä näkee, haistaa ja maistaa, että se on hyvin tehty laatuviini.

Hinta näyttäisi netissä olevan luokkaa 98£ ~ 150$

Lyhyet kommentit kuitenkin: Yllättävän kivasti happoja, maussa aprikoosia, hunajaa ja makeaa rusinaa.

12.41e @ Alko

Tällä kertaa viini oli kuitenkin aika passeli aloitus huippusetille. Todella paahteinen tuoksu, yksi paahteisimmista koskaan haistamistani, oli ihan kiva mutta ehkä jo aavistuksen liikaa. Hiukan niin kuin jotain pähkinää olisi paahdettu. Ihan tyylikästä keksiä löytyy myös.

33.50e @ Alko

Valaistus.

Nyt ymmärrän miksi ihmiset maksavat tolkuttomia summia Bordeaux’n aatelisista.

21-vuotiaanakin viini on yllättävän syvän, musteisen punainen eikä ole alkanut näkyvästi kehittyä ruskean suuntaan. Huumaavan voimakas tuoksu, jossa nahkaa ja jopa hieman maakellarimaisia vivahteita. Löysin myös seetripuista sikarilaatikkoa. Uskomaton suutuntuma, runsaasti hedelmää jäljellä. Helposti lähestyttävä – tanniinit ovat jo alkaneet mukavasti pehmetä mutta kuitenkin tuntuu siltä, että olisi voinut kellaroida vielä vuosia. Maussa reilusti tummia marjoja kuten mustaherukkaa, seetriä ja lyijykynää. Ja maku kestää uskomattoman kauan!

Taivaallista, taivaallista!

Hinta näyttää pyörivän netissä 200-300e hujakoilla per puteli.

Gruaud Larose 1986
Description: “may rival the extraordinary ’82,’61,’45, ’28. …mammoth structure, a fabulous wealth of fruit, and a finish that lasts for at least a minute…fabulous concentration…Anticipated maturity:2000-2030″ RP

Variety: St. Julien red
Designation: Second growth
Vintage: 1986
Format: 750 ml
Rating: 94 RP

André Dominé – Viini (2005, s. 247): “Gruaud-Larosen viinien laatu oli 1980-luvulla legendaarinen.” Jep, semmosta tuli sit maistettua.

Gruaud-Larosen 82 hehtaarin tarhat on istutettu 63 prosenttisesti cabernet sauvignonilla, 25 % merlot’lla, 9 % cabernet franc’lla ja 3 % petit verdot’lla.

Suurkiitos Miia viineistä!!!

Illan Menu:

Laroche Chablis La Jouchère 2005, Lanson Black Label Brut, Paul Pernot Bienvenues-Bâtard-Montrachet Grand Cru 1997, Château Gruaud-Larose 1986, Chassagne-Montrachet Domaine Ramonet 2004, Miguel Torres Riesling Vendimia Tardía 2005 (, Chi 2003, Koff).